Riippuvuudet
apua yleisimpiin riippuvuuksiin ja läheisriippuvuuteen
Riippuvuudet sitovat meidät toistuviin toimintoihin, vaikka tiedämme niiden olevan vahingollisia. Peliriippuvuus voi imeä aikaa ja rahoja peliautomaateille tai vedonlyöntiin, luoden illuusion hallinnasta. Läheisriippuvuus ilmenee suhteissa: tarve miellyttää toista oman itsen kustannuksella, pelko hylätyksi tulemisesta tai kyvyttömyys olla yksin. Myös riippuvuuden esimerkiksi alkoholiin, päihteisiin tai digitaalisiin alustoihin tarjoavat hetkellistä helpotusta, mutta syventävät tyhjyyttä ja eristyneisyyttä.
Terapia voi auttaa purkamaan riippuvuuden solmuja – huomioiden mielen, kehon, suhteiden ja henkisen hyvinvoinnin. Tutustumme myös siihen, mitä riippuvuudet yrittävät täyttää. Terapia on tila, jossa saat työkaluja irtautua, hyväksyä menneisyyden vaikutukset ja rakentaa uutta, arvojesi mukaista elämää.
Haluaisitko keskustella ammattilaisen kanssa tilanteestasi?
Mitä riippuvuudet tarkoittavat?
Riippuvuudet ovat usein opittuja selviytymiskeinoja. Esimerkiksi peliriippuvuus syntyy dopamiinin vuoristoradasta: pieni voitto ruokkii toivoa, tappio pakottaa jatkamaan. Läheisriippuvuus juurtuu usein varhaisiin ihmissuhteisiin, ja siinä esiintyy tarve hallita toista välttääksesi omaa kipuasi. Yleisimpiin riippuvuksin kuuluvat myös alkoholi, huumeet, ruoka, shoppailu ja sosiaalinen media: ne lupaavat lohtua, mutta vahvistavat eristyneisyyttä ja häpeää.
Riippuvuudet muokkaavat aivoja: palkitsemisjärjestelmä ylivirittyy, ja impulssikontrolli heikkenee. Taustalla piilee usein esimerkiksi trauma, stressi tai merkityksettömyyden tunne – ne eivät ole satunnaisia, vaan viestejä syvemmistä tarpeista. Riippuvuus voi olla pakoa arjen tylsyydestä, yritys täyttää sisäistä tyhjiötä tai keino sietää kipua.
Mitä tyypillisesti koetaan riippuvuuksissa?
Peliriippuvuus: Pakonomainen tarve pelata, salailu, velkaantuminen – tunne, että “vielä yksi kerta korjaa kaiken”.
Läheisriippuvuus: Ylikompensointi suhteissa, pelko yksinoloon, uupumus miellyttämisestä – “En ole mitään ilman sinua”.
Yleisimmät muut riippuvuudet: Himot ja vieroitusoireet, syyllisyys, eristäytyminen – päihtyminen tuo helpotusta, mutta herääminen pahentaa.
Riippuvuudet yleisesti: Häpeä ja salailu, suhteiden katkeaminen, fyysiset oireet kuten vapina tai unihäiriöt.
Pitkäkestoiset vaikutukset: Masennus, ahdistus, merkityksettömyys – tunne loukussa omassa elämässään.
Nämä oireet ovat signaaleja, että jokin sisälläsi kaipaa huomiota ja muutosta.
Apu riippuvuuksiin syntyy arvoihin nojaamisesta:
Kysymme, mikä elämässäsi tuo aitoa merkitystä eli mikä ruokkii sinua syvältä. Asetamme näihin pohjaavat tavoitteet ja pienin askelin muutat toimintaasi niiden mukaisesti. Riippuvuudet eivät katoa yhdessä yössä, mutta hyväksymme takapakit osaksi prosessia – tämä joustavuus estää uusia kriisejä. Menneisyyden kaavat pehmenevät, kun näemme ne opittuina, ei ikuisina totuuksina.
Muutos ei tapahdu hetkessä: päihdehäiriöiden ja toiminnallisten riippuvuuksien hoidossa on tyypillistä, että pysyvän muutoksen tekemistä hidastavat lipsahdukset tai retkahdukset – eli muutos ei tapahdu suoraviivaisesti, vaan yritysten ja erehdysten kautta. Yksittäiset lipsahdukset eivät merkitse hoidon epäonnistumista, ja ne kannattaa hyödyntää oppimismahdollisuuksina sen suhteen, miten jatkossa voi välttää lipsahdukset vastaavissa tilanteissa. Hoidon kulmakivi on luottamuksellinen yhteistyösuhde terapeuttisi kanssa: saat tarpeesi ja kiinnostuksesi mukaan neuvoja mahdollisuuksista riippuvuuden haittojen vähentämiseksi, tietoa muutoksen mahdollisista tavoitteista sekä vaihtoehdoista. Yhteistyössä voit keskustellen selvitellä, millaisiin muutoksiin olet valmis ja millaista apua tarvitset tehdäksesi muutoksen elämässäsi.
Miten terapia auttaa riippuvuuksiin?
Terapiassa kohtaamme riippuvuudet uteliaasti, ilman syyllistämistä. Aloitamme hyväksymällä tunteet sellaisinaan: himo tai vetäytyminen saa olla, ilman taistelua – tämä vähentää sen voimaa ja avaa tilan pohtia: miltä riippuvuus yrittää suojella? Opimme havainnoimaan ajatuksia, jotka ruokkivat riippuvuutta ja haastamaan ne lempeästi. Rakennamme myös uusia ajatus- ja toimintamalleja, jotka tukevat irtautumista riippuvuuksista.
Tutkimme riippuvuuksien syvempiä juuria: ehkä menneisyydestä opitut mallit pitävät sinut loukussa. Terapiassa pureudumme näihin opittuihin malleihin tutkien, miten varhaiset kokemukset muokkaavat nykyisiä tapojasi. Esimerkiksi peliriippuvuus voi olla pakoa tyhjyyden tunteesta ja läheisriippuvuus yritys hallita pelkoa hylätyksi tulemisesta. Samalla vahvistamme kehon ja mielen yhteyttä kehollisilla harjoituksilla.
‘‘Terapia auttaa sinua ymmärtämään, miksi olet kehittänyt riippuvuuden, tunnistamaan siihen liittyviä tunteitasi ja ajatusmallejasi. Opettelet tunnistamaan ja muuttamaan riippuvuuteen johtavia käyttäytymismalleja. Tavoitteena on löytää uusia, merkityksellisiä asioita ja toimintatapoja. Lisäksi opit uusia tapoja käsitellä stressiä, tunnereaktioita ja muita riippuvuutta laukaisevia tekijöitä. Terapiassa opit myös tunnistamaan retkahdustekijöitä ja saat työkaluja retkahduksen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.’’
Haluaisitko keskustella ammattilaisen kanssa tilanteestasi?
Lähteet ja lisälukemista:
American Psychiatric Association. (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed.).
American Society of Addiction Medicine. (2019). Definition of addiction. https://www.asam.org/quality-care/definition-of-addiction
Grant, J. E., Potenza, M. N., Weinstein, A., & Gorelick, D. A. (2010). Introduction to behavioral addictions. American Journal of Drug and Alcohol Abuse, 36(5), 233–241. https://doi.org/10.3109/00952990.2010.491884
Griffiths, M. D. (2005). A ‘components’ model of addiction within a biopsychosocial framework. Journal of Substance Use, 10(4), 191–197. https://doi.org/10.1080/14659890500114359
Hodgins, D. C., & el-Guebaly, N. (2010). Recovery from gambling problems with and without treatment. Psychology of Addictive Behaviors, 24(4), 689–697. https://doi.org/10.1037/a0020834
Karila, L., Winder, M., Petit, A., & Reynaud, M. (2014). Behavioral addictions: An overview. Journal of Behavioral Addictions, 3(1), 1–9. https://doi.org/10.1556/JBA.3.2014.1.1
Khantzian, E. J. (2013). Addiction as a self-regulation disorder and the role of self-medication. Addiction, 108(4), 683–684. https://doi.org/10.1111/add.12103
Marlatt, G. A., & Witkiewitz, K. (2005). Relapse prevention for alcohol and drug problems. In G. A. Marlatt & D. M. Donovan (Eds.), Relapse prevention: Maintenance strategies in the treatment of addictive behaviors (2nd ed., pp. 1–44). Guilford Press.
Miller, W. R., & Rollnick, S. (2013). Motivational interviewing: Helping people change (3rd ed.). Guilford Press.
Weinberger, A. H., Gbedemah, M., Martinez, A. M., Nash, D., Galea, S., & Goodwin, R. D. (2017). Trends in nicotine product use among US adolescents and young adults. JAMA Pediatrics, 171(6), 561–567. (esimerkki digitaalisten riippuvuuksien tutkimuksesta)
World Health Organization. (2022). International statistical classification of diseases and related health problems (11th ed.). https://icd.who.int/
Yücel, M., Oldenhof, E., Ahmed, S. H., et al. (2019). A transdiagnostic dimensional approach towards a neuropsychological assessment for addiction: An international Delphi consensus study. Addiction, 114(6), 1095–1109. https://doi.org/10.1111/add.14424
